keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Se, minkä nostin ilmaan ei ollutkaan oma käteni; hän todellakin on hylännyt kaiken

Yöllä sivellessäni kirvelevää poskeani Bepanthenilla ilmeni tajunnassani kutkuttava idea: (salaisuus) uni tuli, minä menin.

Unet olivat levollisia ja jättivät minut yksin pyörimään sänkyyni. Kello 10.00 tänä aamuna olin hammaslääkärin vastaanotolla. Hammaslääkäri penkoi epäkeskoa hammasrivistöä; ensi keskiviikkona minulta poistetaan viisaudenhammas(peikko). Pengonta tuotti tuskaa ja toiveistani huolimatta suuhuni purskutettiin sitä ikävänmakuista baananitahnaa. Läheinen perheravintola McDonalds höyrävine patoineen jäi ikävä kyllä kokematta. Noh ! Ehkä jokin toinen kerta sitten : )

Ilma on kylmä ja minä värisen, ikävyyksien onnistumista ja hyvinpitelyn anatomiaa pohdin kun dekonstruktoin vastaatulevan valomainoksen symbolikielen ihan vain todistaakseni kuinka vitun älykäs olen. Selkääni painaa Karhulta haettu basso ja lopulta basso taipuu käteeni notkeasti kuin rautakanki.

Mieltäni piinaa jäytävä epätoivo tulevasta keväästä ja jo kuukauden päästä siintävistä hetkistä jolloin jatko-opiskelupaikka tulisi olla selvillä. Mulla ei oo harmainta aavistusta,mut kui hyvä veto olis mennä opiskelemaan estetiikka humanistiseen tiedekuntaan :D ! Ajatuksieni jaksonajan ajan pyöritän samaa kehää kunnes lopulta heitän sen pois ja keskityn kuuntelemaan kuulokkeista korviini ryöppyävää reggaeta jossa tunnelma on "chilli" kuten Helsinkiläisen nuorison suomi-englanti-stadin slangi sekasotkussa tavataan sanoa.

Kun asetin ensimmäisessä blogitekstissani tavoitteekseni näyttää kärpäselle tie kärpäspullon on nyt tullut aikaa asettaa toinen tavoite: prosessin jälkeen on hylättävä ne keinot, joilla siinä onnistuin ja nähtävä kielellinen todellisuus muunakin kuin pelkkänä esteettis-assosatiivisena mielikuvaverkkona. (Hän (minä) on (Kantilainen syy-seuraus olettamus)todellakin (aidosti, vailla epäilystä) hylännyt(viallinen metodi) kaiken(lauserakenteen vuoksi suuntautuu menneeseen, "kaikkea" ei "hylätä" ellei sitä ole jo ollut(kielellä ei voi viitata kielen ulkopuoliseen) joten kaiken oli jo aiemmin oltava jotta lauseessa olisi tavanomaiseen kielenkäyttöön sisältyvä olemassaolo-olettamus, hylätä sanan merkitys oletetaan sen tavanomaiseksi esteettis-assosatiivis/konnottiivisessa viitekehyksesessään)); täydellinen(äärellinen) Wittgenstein-parodia ja se on minun tieni.

1 kommentti:

  1. Estetiikkaa? Mutta kyllähän tiedät jo mikä on kaunista.

    VastaaPoista